perjantai 24. maaliskuuta 2017

Vuosipäivä

Tänään on pienimuotoinen merkkipäivä, sillä päivälleen vuosi sitten kannoimme muuttokamat upouuteen kotiimme. Oli siinä haastetta kerrakseen, kun raksan loppurutistuksen vuoksi pakkaaminen jäi viime tinkaan ja muuttopäivän aamuna toinen lapsista oksentaa vähän ennen muuttomiesten saapumista. Muistamme varmasti vielä pitkään miten raskas puristus oli saada kaikki tavarat muutettua ja vuokrakämppä siivottua määräajassa. Onneksi siitäkin selvittiin eikä aikeissa ole enää muuttaa tästä kodista ainakaan niin pitkään kuin lapset asuvat kotona, jos senkään jälkeen.

Takaraivossa hieman toki kutkuttelee ajatus talon rakentamisesta kahden aikuisen tarpeisiin "sitten joskus", kun siirrytään vuosien kuluttua uuteen elämänvaiheeseen. Tämä kotimme on myös suunniteltu siten, että pohja mahdollistaa muuntelun elämäntilanteen mukaan, joten tarvetta muutolle ei tuostakaan näkökulmasta ole. Lasten poismuuttaessa yläkerran kaksi pientä makuuuhuonetta voidaan yhdistää väliseinä purkamalla ja nykyisen makuuhuoneemme muuttaa vaikkapa ruokailuhuoneeksi, jolloin yläkerran olohuonekäyttöön vapautuisi enemmän tilaa.  Nähtäväksi jää haluammeko siinä vaiheessa asua omakotitalossa vai olisiko esimerkiksi kiva huoneisto Helsingin keskustan tuntumassa houkuttelevampi vaihtoehto ravintoloiden ja harrastusmahdollisuuksien lähellä.

Olen pyrkinyt muuton jälkeen päivittämään blogia noin kerran kuukaudessa. Koska aktiivisin rakentamisen vaihe on takana, tulee pitkälti rakentamisaikaan keskittyvään blogiinkin ymmärrettävästi kirjoiteltua jatkossa entistä harvemmin. Muutamia raksa-aiheisia puristuksia tulee saada tehtyä vielä ennen loppukatselmusta, mutta onneksi näiden hoitamiseen on vielä useampi vuosi aikaa ennen kuin taloa voidaan pitää virallisesti valmiina. Niistä kirjoittelen mahdollisesti satunnaisesti sen mukaan, miten asiaa ja intoa riittää. Samaten HSY-asia etenee käräjäoikeuteen ja lopputuleman haluan jakaa täällä blogissakin, kun päätös aikanaan sieltä saadaan. Pääpaino projektimme kuulumisissa siirtyy kuitenkin hiljalleen Instagramin puolelle, jonne jaan vähän useammin lähinnä sisustukseen keskittyviä kuvia jatkossakin.


Auringonlasku oman kodin ikkunasta.

perjantai 3. helmikuuta 2017

Kiinteistökauppaa verkossa

Minulla on ollut omistuksessani lähemmäs 20 vuoden ajan parin hehtaarin metsätila, joka on mm. maantieteellisen etäisyytensä vuoksi tuntunut lähinnä turhalta rasitteelta. Välillä tilan omistus on päässyt unohtumaan ja puuston harvennus siinä sivussa. Metsätila muistui mieleeni, kun sain ensimmäisen kerran koko tänä aikana maksun yksityistiehen liittyen. Tämä oli sikäli hämmentävää, että kaikkien näiden vuosien aikana en ole saanut ainoatakaan kokouskutsua taikka laskua ja nyt saapuneen käsinkirjoitetun laskun mukana ei ollut minkäänlaisia maksuperusteita taikka laskuttajan yhteystietoja. Onneksi sain Maanmittauslaitokselta lisätietoa yksityisteistä, joten saamani lasku puutteellisuuksistaan huolimatta todettiin sinällään aiheelliseksi. 

Tämän tapauksen myötä syttyi mieleen ajatus samaisen kiinteistön myynnistä, sillä omaa käyttöä kyseiselle tilalle minulla ei ole ja kiinteistön omistus aiheuttaa vain turhia kustannuksia. Toki, jos sattuisin omistamaan metsää lähempää lyhyehkön automatkan päästä voisi sen omistaminen ja hoitaminen olla mukava harrastus. Olin jo joskus vuosia sitten harkinnut tilan myyntiä samaisista syistä, mutta ajatus on jäänyt sikseen kaupantekoon liittyvän vaivan vuoksi. Ensin potentiaalisen ostajan löytäminen ja lopulta monen tunnin matkustaminen kaupantekotilaisuuteen ”virastoaikana”, jotta kaupanvahvistaja saadaan paikalle. Ei kiitos. 

Ajat onneksi muuttuvat ja törmäsin viime viikolla aivan sattumalta Maanmittauslaitoksen kiinteistökaupan verkkopalveluun. Lyhykäisesti kiteytettynä kyseinen palvelu poistaa matkustamisen tarpeen sekä alentaa kaupankäyntikustannuksia. Viralliset kiinteistökaupat voidaan hoitaa verkkopankkitunnuksen MML:n palvelun kautta eikä kaupanvahvistajaa tarvita. Myyjä valitsee palvelussa myytävän kohteen omistamistaan kiinteistöistä ja laatii kauppakirjaluonnoksen (palvelusta löytyy myös valmiita mallipohjia, mutta niitä on myös netti pullollaan). Kun kauppakirja on muotoiltu sellaiseen pisteeseen, että molemmat osapuolet ovat valmiita sen hyväksymään, allekirjoitetaan kauppakirja palvelussa verkkopankkitunnusten avulla. Tämän jälkeen ostaja voi hakea lainhuutoa liittämällä palveluun kuitit maksetusta kauppahinnasta sekä varainsiirtoverosta. Sujuvaa, helppoa ja nopeaa sekä kustannukset kiinteistön myynnistä ovat asiakirjamaksu 55 euroa ja tarvittavat liitteet 14 e kappale (lisäksi yleensä ostajalle maksettavaksi tulevat lainhuutokulut, varainsiirtovero ja mahdollinen myyjän myyntivoitosta maksettava vero). Palveluun voi lisätä katseluoikeudet myös ulkopuolisille, esimerkiksi kiinteistövälittäjälle tai pankin toimihenkilölle. Sitä voi käyttää myös omien kiinteistöjen tarkasteluun sekä asiakirjojen (lainhuutotodistus, rasitustodistus, kiinteistörekisteriote) tilaamiseen.

Toki kiinteistökauppa itsessään on sellaista, että jos tietämys kiinteistöistä ja sen kaupankäyntiin vaikuttavista asioista on vähäinen, ei tätä kannata tehdä omatoimisesti. Kiinteistövälittäjän käyttö voi myös hankalimmissa kokonaisuuksissa olla kustannustensa arvoinen. Omalla kohdallani kiinteistöasiat ovat hyvin tuttuja, vaikka niiden myyntiä en ole aiemmin hoitanutkaan. Samaten myymäni kohde oli itsessään arvoltaan vähäinen ja yksinkertainen, sillä tilalla ei ole rakennuksia tai rasituksia.

Kaupat hoituivat alusta loppuun hyvin joutuisasti ja sujuvasti. Laitoin myynti-ilmoituksen nettiin erilliselle osto- ja myyntifoorumille ja olin suoraan yhteydessä muutamaan henkilöön, joilla oli ostoilmoitus samassa kunnassa. Seuraavana aamuna minulla oli käsissäni ensimmäinen tarjous, viikonlopun aikana niitä oli yhteensä kolme. Jatkoin sopimusneuvotteluihin korkeimman tarjoajan kanssa ja kaupat toteutuivat tarjouksen hyväksymisestä kahden päivän kuluttua. Hauskana yksityiskohtana mainittakoon, että myyjä ja ostaja eivät kertaakaan edes keskustelleet keskenään koko tämän prosessin aikana! Homma eteni kuin juna, mitä kaikenlaista ylimääräistä säätämistä ja vatvomista karsastavana arvostan suuresti.  Uskallan väittää, että harva kiinteistökauppa etenee yhtä nopeasti ja vaivattomasti, toki iso kiitos kuuluu myös mukavalle kauppakumppanille, jonka kanssa asiointi oli mutkatonta. :) Tämän kokemuksen pohjalta voin lämpimästi suositella kyseistä palvelua muillekin, joilla kiinteistökaupat ovat ajankohtaisia.

Lähde: MML ortokuvat.

lauantai 7. tammikuuta 2017

Uusi vuosi, sama taistelu

Aika kuluu kuin huomaamatta hurjaa vauhtia. Tuntuu, että vasta havahduttiin joulukuun alkuun ja nyt ollaankin jo ylitettu vuodenvaihde viikko sitten. Vuosi 2016 oli monella tavalla raskas, vaikka toki hyväkin asioita tapahtui. Näistä onnistumisista esimerkkinä se, että pääsimme muuttamaan omaan kotiimme pääsiäisen paikkeilla suunnitellussa aikataulussa. Vuoden 2017 tavoitteista voisi todeta vain siten, että jos kukaan ei tänä vuonna kuolisi eikä tarvitsisi aloittaa uutta oikeustaistelua niin sitä voisi jo kutsua hyväksi vuodeksi. Useampi kuukausi on mennyt kuin sumussa vastoinkäymisestä toiseen, ehkä tunnelin päässä jossain vaiheessa toivottavasti pilkahtaa häivähdys valon säteitäkin.

Aivan alkuun vuotemme käynnistyy haastehakemuksen toimittamisella käräjäoikeuteen asianajajamme toimesta. Haastamme HSY:n oikeuteen aiemmin kirjoittamassani liittymäasiassa, koska käytännössä muuta vaihtoehtoa ei ole. Asia on saatava päätökseen, jotta voimme jatkaa eteenpäin. Kokonaisuus sotii niin voimakkaasti omaa oikeustajuamme vastaan, että asian sikseen jättäminen jäisi kalvamaan mieltä. Eli kävi miten kävi, tulemme jollain aikavälillä ainakin saamaan asialle pisteen, jotta voimme jatkaa elämässä eteenpäin. Käräjäoikeuden käsittelyajoista en osaa sanoa arviota, mutta itse oikeudellinen kysymys on sinällään yksinkertainen, joten mitään massiivista käsittelyä tästä ei pitäisi tulla. Ehkä ratkaisu saadaan toivon mukaan jo kuluvan vuoden aikana. Keskitämme voimavaramme nyt tähän taistoon ja vasta sen jälkeen mietimme talomme viimeisiä rutistuksia sekä niiden toteuttamisaikataulua. Toivottavasti voimat välillä riittävät kirjoittamaan muustakin ja mieluiten positiivisimmistakin aihepiireistä, suurin osa ajasta kuitenkin on vain odottelua, vaikka tämä musta pilvi on päällämme leijunut liittymäurakasta lähtien eikä poistu itsestään. Jos kävisi niin, että sattuisimme häviämään juttumme, menisi oikeudenkäyntikulujen kuittaaminen toki kaiken muun edelle ja terassit ja muut jatkokehittelyt lykkääntyisivät sitten siihen ajankohtaan, kun taloudellinen tilanne sen jälleen sallii. Toki tässä tilanteessa olisimme erityisen kiinnostuneita oikeuden perusteista, sillä HSY:n oma tulkinta laista on vähintäänkin luova. Näin vastapuolena tilannetta hahmottaessa on alkanut vaikuttamaan siltä, että organisaation sisäinen compliance -toiminta on pettänyt pahemman kerran eikä aihepiiristä vastaava lakimies halua menettää kasvojaan myöntämällä hallitukselle virhettään. Jos taas oikeus toteutuu ja saamme edes jonkinlaisen kompensaation HSY:n aiheuttamasta taloudellisesta vahingosta, nopeuttaisi se ennen lopputarkastusta tehtäviä töitä. Muut suunnitelmat ovat nyt toistaiseksi jäässä, eletään hetki kerrallaan ja katsotaan lopputuloksen jälkeen mikä on tilanne. Jos jotain positiivista asiassa haluaa nähdä, on ollut mukavaa, että olen voinut toimia tukena ja neuvonantajana useammalle blogini löytäneelle ja HSY:n kanssa erinäisten kyseenalaisten tilanteiden kanssa kamppailevalle. Toivottavasti teidän asianne ratkeaisivat parhain päin ilman vastaavalaista prosessia.

Jotta vuoden ensimmäinen kirjoitus ei menisi pelkkiä ikäviä asioita kerratessa, on todettava, että kompaktiin kotiimme mahtuu ihan kivasti hieman isompikin yhtäaikainen henkilömäärä. Joulua ja uutta vuotta tuli juhlittua mukavalla vierasmäärällä ja vaikka suurin osa taisikin viettää aikaansa yläkerran oleskelutiloissa, ei tilanpuute aiheutunut ongelmaksi. Nyt kun varsinainen rakentaminen on jäänyt taakse (vaikka muutamia juttuja toki onkin vielä tehtävänä ennen kuin kokonaisuutta voi kutsua valmiiksi), on hyvä mahdollisuus alkaa ylläpitämään omia sosiaalisia suhteitakin, jotka ymmärrettävästi hetkellisesti ja kovin helposti jäävät ainakin joissain määrin taka-alalle rakentamisaikana.

Etsi kuvasta lemmikki.


maanantai 12. joulukuuta 2016

Tauluasetelma

Yläkerran oleskelutilassa on pienehkö seinä, joka vaikutti minun silmiini keskeneräiseltä. Jäin raksan loppukiireissä harmittelemaan olisiko se sittenkin pitänyt maalata jollakin tehostemaalilla perinteisen valkoisen Tikkurilan paperin sijaan. Erilaisia vaihtoehtoja pyöriteltiin mielessä ja lopputuloksena päätimme ainakin toistaiseksi jättää seinän ihan vain valkoiseksi, mutta lisätä siihen isompi kokonaisuus tauluja. Taulujen (tai tässä yhteydessä kehystettyjen julisteiden) sommittelu ei muuten ole helppoa - ennen miellyttävän kokonaisuuden saavuttamista tuli muodostaa jonkinlainen tahtotila kokonaisuuden teemasta ja sen jälkeen miettiä miten sopivan kokoiset kuvat saadaan sommiteltua yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Erilaisia variaatioita tulikin pyöriteltyä powerpointissa kerran jos toisenkin, mutta päädyimme aihepiirinä maisemaan ja valitsimme meitä mielyttäviä kuvia, joissa yhdistävänä tekijänä oli lisäksi sumu ja hillityt sävyt. Ostopaikaksi päätyi Desenio -niminen verkkokauppa, sillä julistevalikoima oli riittävän laaja, hintataso kilpailukykyinen ja samasta paikasta sai myös oikean kokoiset kehykset jokaiselle kuvalle.

Enpä hoksannut ottaa kunnollista kuvaa tuosta seinästä ennen taulujen asettamista. Arkistoista löytyi onneksi yksi hieman ennen muuttoa otettu kuva (kyllä, sohva toimitettiin tulevaan kotiin jo muutama päivä ennen muuttolupaa), joten tästä saa kohtuullisen kuvan sisustuksen kohteesta lähtötilanteessa.



Taulut sommiteltiin powerpointiin siten, että ne ovat kutakuinkin mittakaavassa ja oikeassa suhteessa sohvaan.



Toimitus saapui nopeasti. Koeladoin taulut vielä kertaalleen lattialle ja proppailin tauluille kiinnikkeet itse kutakuinkin oikeaan paikkaan. Yksi ylimääräinen ruuvi tuli mittavirheen vuoksi aivan väärään paikkaan, mutta se peittyi onneksi taulun taakse. Pieni vahinko sattui allekirjoittaneelle myös toisen ruuvin kanssa, mutta sitä ei onneksi tarvinnut lähteä siirtämään. Kuitenkin jos joskus haluamme tuolle seinälle joen muuta, tulee reiät paikkailla ja seinä tasoittaa sekä maalata uudelleen. Tämä oli tietoinen ratkaistu ja työmääränä inhimillinen, koska kyseinen ala on pieni ja olettaisin että emme ihan hetkeen kyllästy nyt luotuun kollaasiin - yksittäisten kuvien vaihtaminenkin on helppoa, jos vain asetelma muutoin toimii tuollaisenaan.




Lopputulemaan on saattanut törmätä Instagramin puolelta jo aiemmin. Mahdollisesti jokin muu maalisävy seinällä korostaisi kokonaisuutta vielä paremmin, mutta minusta lopputulos toimii varsin hyvin jo tällaisenaan kotimme sävymaailma huomioiden. Kontrastia voisi halutessaan hakea myöhemmin vaihtamalla parin kuvan kehyksen esimerkiksi valkoiseksi tai vaalean puun sävyiseksi.


keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Blogikuulumisia tauon jälkeen

Ilmojen viilennyttyä ja valon vähennyttyä blogin päivittämiseenkin tupsahti poikkeuksellisen pitkä tauko. Tuolle ajalle on osunut useita ikäviä asioita, jotka ovat vieneet oman voimansa ja aikansa. Toisaalta myös mitään suurempaa raksa-aiheista yksittäistä kokonaisuutta ei loppusyksyn pihahommien edistymisten jälkeen ole tapahtunut. Instagramin puolella tapahtuu aktiivisempaa päivitystä, sekin tosin melko epäsäännöllisesti ryöpsähtämällä. Nyt kun olemme asuneet kodissamme  hieman yli 8 kuukautta, voisin kirjoitella lähitulevaisuudessa siitä mitkä ratkaisut tuntuvat arjessa kaikkein toimivimmilta kussakin tilassa ja mitä taas olisi voinut toteuttaa toisin. Tämän pienen laskutoimituksen myötä hämmästelen sitä, että aika on kulunut todella nopeasti. Vastahan niitä muuttolaatikoita kannettiin sisään!

Lapsiperhearjen tiski- ja vaatelogistiikan kamppailun ohella olen ottanut omaksi projektikseni tarpeettoman tavaran järjestelmällisen raivaamisen hylly ja laatikko kerrallaan. Aina tuntuu, ettei tilaa ole koskaan liikaa, mutta toisaalta mitä enemmän neliöitä kodista löytyy, sitä helpommin kaappeihin kasautuu aikojen saatossa turhaakin tavaraa tilaa viemään, koska tilantarve ei muodostu akuutisti ongelmaksi. Muuton yhteydessä tuli tuttuun tapaan kiire saada laatikot täytettyä, joten ahkerasta raivaamisesta huolimatta työnsarkaa riittää vielä pitkään. 

Pyrimme jatkossa pitämään huolen siitä, että esimerkiksi lapsilta tarpeettomaksi jäävät tavarat päätyvät pääsääntöisesti mahdollisimman nopeasti kiertoon. Kalenteriin voisi jo laittaan vuosittain toistuvaksi merkinnäksi muistutuksen kasata tarpeettomat lelut, urheiluvälineet ja pieneksi jääneet vaatteet sekä kengät kirpputorin myyntipalvelun huoleksi ja kierrätykseen. Vielä parempi toki olisi, jos tämän ohella onnistuisi kokoamaan turhat tavarat pois aina kun niitä tulee vastaan  perustamalla varastoon kierrätyslaatikon, jos tavara tai vaate on yhä käyttökelpoinen. Tämä kierrätyslaatikko sitten tyhjentyisi sopiviin jatkopaikkoihin joko kirpputorille tai esim vaatekeräysastiaan. Oma kokonaisuutensa on (erityisesti allekirjoittaneen) vaatekaappi, josta on pussikaupalla poistettu vaatekappaleita, mutta jotenkin hyllyt ovat siitä huolimatta täynnä eikä silti aamukiireissä meinaa löytyä päällepantavaa. Sivuutan nyt täysin sen säännöllisen pakettimäärän mitä kotiin tulee aika ajoin kannettua mm. Booztin ja Zalandon merkein varustettuna. Yhtä uutta vaatetta kohdin olisi toistaiseksi paikallaan poistaa vähintään kaksi vanhaa kaapeista.

Koska kaappien siivoilujen tuoksinnassa kaikki muu kuin ne juuri siistityt hyllyt ovat sekasorron vallassa, tyydyn julkaisemaan tällä kertaa vain kuvan talon ulkopuolelta iltahämärässä. 





lauantai 8. lokakuuta 2016

Modernin pienen pihan kasvit

Istutusaltaasta ja sen vieressä sijaitsevasta kirsikkapuusta tulikin jo kirjoiteltua aiemmin runsain määrin. Koostan vielä yhteen sen, miten muilla tavoin pihaamme on lähdetty elävöittämään kasvillisuuden osalta. 

Istutusallas tilapäisellä koristekatteella.

Pihamme suunnittelun lähtökohtana oli moderni, pelkistetty ja helppohoitoinen lopputulos ja samaa linjaa halusimme toteuttaa myös kasvillisuuden osalta. Epämääräiset sikin sokin sijoitellut pusikot eivät ole oma juttumme. Oli myös selvää, että tonttiamme ei tulisi koristamaan eri väriset kukkaset, sillä ne eivät vastaa meidän kummankaan mieltymyksiä. Kirsikkapuu on kukkiessaan kaunis ja yksinkertainen, siihen se hetkellinen romanttisuus sitten loppuukin. :) Näistä lähtökohdista lienee ymmärrettävää, että toteutus onkin hoidettu eri sävyisillä pääosin havukasveilla - katajilla, tuijilla, tuivioilla ja kääpiöpesäkuusin.


Tuijat tiiviisti yhdessä. Vielä kate uupuu mullan päältä.

Kaikki istutukset haluttiin rajata selkeiksi yksiköikseen ja säilyttää mahdollisimman pitkälti niiden siirtelymahdollisuus, mikäli tarvetta sattuisi ilmenemään myöhemmin. Sen vuoksi suurin osa ulkona kasvavista pensaista onkin istutettu erilaisiin isoihin ruukkuihin. On mahdollista, että kaikki eivät viihdy ruukuissa ja joudutaan myöhemmin korvaamaan toisilla, mutta se on tietoinen riski, jonka lähdimme ottamaan. Pienet pensaat maksavat lähtökohtaisesti muutamasta eurosta reiluun kymppiin, joten sekin on jo hyvä lopputulema, että kasvit kukoistavat oman aikansa. Erityisesti tuijien menestymisen suhteen olen epävarma, mutta aika näyttää vaihdetaanko tilalle esimerkiksi jonkinlaista katajaa. Toisaalta jos tuijat lähtevät kasvamaan ruukussa kovin innokkaasti, tulee ne muutenkin siirtää paikkaan, jossa on enemmän tilaa kasvaa - joko omalla pihallamme tai sitten myöhemmin mahdollisesti jonkun toisen Raksakimppalaisen tontilla. :)


Korkeassa ruukussa on useampi laakakataja.

Osa käyttämistämme ruukuista on säänkestäväksi markkinoituja kevyitä thermoruukkuja, joten kasvien ei pitäisi kuolla kylmyyteen talven aikana ainakaan ruukun jäätymisen vuoksi. Suurimmat betonimaiset ruukut eivät itsessään ole lämpöeristettyjä, joten sahailin ruukun ja mullan väliin routasuojalevyistä vuorauksen. Katsotaan sitten riittääkö se estämään jäätymisen.


Kääpiöpesäkuusta ja katajaa parvekkeen ja sisääntulokatoksen thermoruukuissa.

Pensasmustikoillekin syntyi sopiva paikka takapihan tukimuurin ansiosta. Muuria on myös mahdollista vielä jatkaa, mikäli mustikkapensaita halutaan istuttaa myöhemmin lisää.

Kolme pientä mustikkapensasta.

Pihaamme kahdelta sivulta reunustava kuusisaita siistittiin hiljattain. Aita on paikoin pahasti kärsinyt, mutta edelleen toimii erittäin hyvänä näkösuojana, joten todennäköisesti kokeilemme, lähtisikö uusin taimin tehtävä paikkausyritys onnistumaan ilman, että vanhaa puustoa tarvisee poistaa tieltä.


Kuusiaitaa, istutusallas ja kirsikkapuu.

Eli tällainen on pitkälti meidän pihamme. Suurempia istutussuunnitelmia ei toistaiseksi ole ensi kevään kuusentaimien lisäksi. Pihassa on toistaiseksi vielä yksi ruukku vailla sisältöä, mutta koska emme vielä ole täysin varmoja minne sen haluaisimme sijoittaa (ja ruukun siirtäminen täytettynä on vaivalloista), jäänee tuo vielä odottamaan pihan seuraavia edistysaskelia. 



perjantai 7. lokakuuta 2016

HSY:n virhe ja vastuunpakoilu

Eihän se ole rakennusprojekti eikä mikään ilman vähintään yhtä oikeudenkäyntiä...


Eikös tullutkin raflaava otsikko? Ajattelin tällä kertaa otsikoida HSY:n toimintaan liittyvän kirjoituksen paremmin, jotta se saavuttaa laajemmin osumia myös hakukoneiden kautta, blogiini kun päädytään hyvin usein myös Googlen kautta. Olen aiemminkin kirjoitellut kunnalliseen vesi-, hulevesi- ja viemäriverkostoon liittymisestä, jonka tontin ulkopuoliset kulut nousivat yllätykseksi liki 40 000 euroon (sisältäen HSY:n liitosmaksut). Toteutuneiden kustannusten suuruus herätti meidän lisäksemme hämmästystä myös muissa rakentajissa sekä asiantuntijoissa kenelle olemme kustannuksista maininneet ja aloimme epäilemään ettei tässä ole toimittu HSY:n osalta siten, kun olisi pitänyt. Kasasimme tapauksesta valmiin paketin liitteineen ja veimme sen kuluttajariitalautakunnan käsiteltäväksi. Muutaman kuukauden jälkeen saimme lautakunnalta kirjallisen vastauksen, että vaikka he lähtökohtaisesti käsittelevätkin myös vesihuoltolaitoksia ja muita kuntayhtymiä koskevia asioita, ei liitoskohdan määräämistä koskeva osuus ole heidän toimivalta-alueellaan, sillä kiistanalainen osuus ei juonnu meidän ja HSY:n välisestä sopimuksesta vaan ylipäätään vesihuoltolain noudattamisesta. Joten takaisin lähtöruutuun, ilmoitus vakuutusyhtiölle oikeusturvavakuutuksen hyödyntämiseksi ja yhteys asianajajaan, jonka kanssa lähdemme edistämään hommaa seuraavaksi.

Blogistani löytyy tarkempia taustoja tästä tapauksesta, mutta tarttumatta uudelleen jokaiseen yksityiskohtaan, koostan muistinvirkistämiseksi seuraavan yhteenvedon. Mistä siis on pääpiireittäin kiteytettynä kyse:

Tontin ulkopuoliset liittymiskustannukset nousivat liki 40 000 euroon (sis. HSY:n liitosmaksut). Näitä kustannuksia ei voi millään mittarilla pitää kohtuullisena ja myöhemmin selvisikin, että myös meillä olisi ollut merkittävästi edullisempi tapa liittyä kunnalliseen vesi-, hulevesi- ja viemäriverkostoon. Reklamoimme HSY:tä virheellisestä liitoskohtalausunnosta ja he kiistivät vaatimuksemme perusteen vedoten mm. siihen, että vastuu liitoskohdista on rakennuttajalla, jonka tulee itse oma-aloitteisesti selvittää eri liitoskohtavaihtoehdot, näiden vaihtoehtojen kustannukset sekä esittää niiden pohjalta haluamansa liitoskohta. Vesihuoltolaissa kuitenkin sanotaan, että vesihuoltolaitos määrää liitoskohdat eivätkä ne saa aiheuttaa kiinteistön omistajalle kohtuuttomia kustannuksia. Voiko siis suoraan laissa määrättyä vastuuta siirtää kuluttaja-asiakkaalle? 

Lisäksi tätä lakia täydentävä vuoden 2015 vesihuoltolakiopas (joka perustunee hallituksen esitykseen eduskunnalle laiksi vesihuoltolain ja maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta vuodelta 2013) ohjeistaa vesihuoltolaitoksia siten, että “Kun arvioidaan liittämiskohtien sijainnin vaikutusta liittämiskustannusten mahdolliseen kohtuuttomuuteen, huomiota tulee kiinnittää lähinnä kiinteistön rajan ulkopuolelle sijoitettavan laitteiston rakentamis- ja kunnossapitokustannuksiin. Kohtuuttomia kustannuksia saattaa aiheutua, jos esimerkiksi kiinteistön laitteiston rakennuttaminen edellyttäisi selvästi tavanomaista laajamittaisempaa kaivuutyötä tai louhintaa tai päällystettyjen pintojen avaamista kiinteistön ulkopuolella.” Meidän liitostyömme edellytti kaikkia edellä mainittuja: liitoksen tiellä olevan kallion louhimista kiilaamalla, yli 20 metriä asfaltoidun tien avaamista ja uudelleen pinnoittamista tien leveydeltä ja vastaavasti kaivantoa yli 20 metrin matkalta. HSY on ilmoittanut meille pariinkin eri otteeseen, että he eivät ota lainkaan huomioon määräämiensä liitoskohtien liittymisen rakentamiskustannuksia. Kuinka siis vesihuoltolaitos voi varmistua, että heidän määräämänsä liitoskohdat eivät aiheuta kiinteistön omistajalle kohtuuttomia kustannuksia, jos he eivät ota itse tätä näkökulmaa lainkaan huomioon toiminnassaan? Lisäksi HSY liitossuunnittelija oli ilmoittanut meille liitoskohtalausunnon toimittamisen jälkeen, että liittyminen on edullisinta lausunnossa määrätyistä kohdista kertomatta mitä tähän kustannusarvioon sisältyy. Jälkikäteen tätä on selitelty meille siten, että liitossuunnittelija huomioi vain kohdista aiheutuvat HSY:n oman hinnaston mukaiset kustannukset. Huomannette ristiriidan vesihuoltolain/vesihuoltolakioppaan sekä HSY toimintatapojen välillä? Tästä kaikesta huolimatta HSY pesee kätensä vastuusta täysin ja kiistää toimineensa virheellisesti. Soppaan mahtuu toki myös valehtelua HSY:n osalta – meille oli kuulemma kerrottu tästä eri liittymistavasta puhelimitse – epäkohta tässä vain on se, että olemme asioineet HSY:n kanssa vain ja ainoastaan kirjallisesti eikä meille ole koskaan ennen liitostöiden tekoa mainittu muusta liitoskohtavaihtoehdosta.

Eli näin toimii julkista valtaa käyttävä Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä, tuttavallisemmin HSY. Yritysten kohdalla tuollaisen toimintakulttuurin jollain tasolla ymmärtäisikin, vaikkei se toki silloinkaan olisi yhtään sen vastuullisempaa tai hyväksyttävämpää, mutta että julkista valtaa käyttävän tahon toimesta... Vastaavalla mentaliteetilla toimiva yritys joutuisi hyvin todennäköisesti lopettamaan liiketoimintansa kannattamattomana maineen mentyä, kuntayhtymillä vastaavaa uhkaa ei ole. HSY:n hallitus huhuu, mahdatteko olla edes tietoisia tästä tavasta toimia? Nyt viimeistään olisi paikka varmistua sisäisten toimintatapojen lainmukaisuudesta ja kantaa vastuu silloin, kun huomataan, että virhe on tapahtunut. Kaikki tekevät virheitä, mutta vastuullinen organisaatio uskaltaa myös myöntää ne, hyvittää aiheuttamansa vahingon ja varmistaa mm. henkilöstöä kouluttamalla, että jatkossa vastaavaa ei enää pääse tapahtumaan. Sen sijaan virhe kiistetään teillä viimeiseen asti ja pakotetaan jo muutenkin mittavien liitostöissä aiheutuneiden kulujen kanssa kamppaileva rakentaja turvautumaan asianajajaan ja maksamaan näistä jatkotoimista aiheutuvat lisäkustannukset. Valitettavasti emme edes ole ainoita, joiden kohdalla samaisen toimijan räikeästä virheestä on aiheutunut jopa useiden kymmenien tuhansien vahinko rakentajalle ja taktiikkana oli silloinkin vastuun pakoilu, kiistäminen ja jopa suoranainen valehtelu. HSY:n strategiassa julistetaan kuntayhtymän arvoista seuraavaa: "toimimme avoimesti, oikeudenmukaisesti, palveluhenkisesti ja vastuullisesti". ​Harmi vain, että käytännön toimintakulttuuri on osoittautunut olevan täysin päinvastainen.

Kuitenkin jos tällaiset asiat vain hyväksytään vaikenemalla, ei muutosta tule koskaan tapahtumaan eikä kuluttajien oikeus toteutumaan. Oman mielenrauhankin vuoksi on juttu vietävä eteenpäin ja tuotava julkiseksi, jotta asialle saadaan kunnollinen päätös – olkoonkin sitten oikeusteitse, jos muu ei auta. Vinkkinä myös muillekin rakentajille ja vesihuoltolaitoksen kanssa kamppaileville kuluttaja-asiakkaille jotka epäilette, että kuntayhtymä ei ole toiminut lainmukaisesti. Asiaa kannattaa lähteä edistämään kirjallisen reklamoinnin jälkeen vähintään kuluttajariitalautakuntaan saakka, sillä jossain tapauksissa sieltäkin saattaa löytyä puolueeton ratkaisu ja mahdollisesti myös ilman kuluriskiä, jos kirjelmöinti hoituu ilman lakimiestä tai selvittelykustannuksia.